Takaisin Lake Toballe eli paikallisemmin Danau Toballe ja maailman suurimmalle saarella sijaitsevalle saarelle eli Samosirille ja siellä niemennokkaan nimeltä Tuktuk. Ollaan siis Indonesiassa Sumatran saaren pohjoisosassa ja 24 tunnin matkasta reissurähjäisiä. Paikka on kuten jokaisessa lukemassani blogissa ja jutussa on luvattu: suomen suvikeliä parhaimmillaan (no nyt melko paikkaansapitävästi myös huonoimmillaan, koska sadetta piisaa), paljon turistirysän piirteitä kuten guest houseja, ravintoloita ja pikkuputiikkeja. Ainoa vain, että turistit puuttuvat. Koko saarella on varmasti alle 50 turistia ja useimmat hotellit ja guest houset huokuvat tyhjyyttä. Kumma kyllä, näyttää siltä, että koko ajan majoituspaikkoja rakennetaan lisää. Ei hajuakaan kenelle, sillä turistit ovat täältä hävinneet melkein kokonaan sitten 90-luvun. Selvää syytä turistien katoamislle ei saatu. Lähinnä kai Thaimaa on houkutellut suurimman osan ja eipä matkan teko Lake Toballe ole kovinkaan helppoa: tiet Indonesiassaa ovat surkeassa kunnossa samoin menopelit ja esimerkiksi 200 kilometrin taittamiseen voi kulua reippaasti yli viisi tuntia. Huvittavinta turistikylässämme olivat myymälät, joissa auringon haalistamat t-paidat ja shortsikuosit olivat suoraan 15 vuoden takaa. Ei näy kauppa käyvän.

Rauhallista ja leppoisaa hektisen kaupunkilomailun jälkeen. Päivien tärkeimpiin ohjelmanumeroihin kuuluivat aamiainen, lounas ja päivällinen. Välissä lueskeltiin, lenkkeiltiin, otettiin aurinkoa ja uitiin sopivan viileässä (22 asteisessa) järvivedessä. Pannukakut olivat tämän paikan herkkua ja parhaat paistettiin Poppys Fishfarmilla, jossa 3-vuotias riiviö poika piti meille seuraa retuuttamalla koiran pentuaan. Paras pannukakku syötiin tietenkin viimeisenä iltana: pannukakun (tai paremminkin letun) väliin oli kerätty kaikkia ihania paikallisia hedelmiä (banaania, papayaa, ananasta, kookosta) ja kuorrutettu koko komeus hunajalla ja suklaaströsseleillä. Näitä pitää ehkä tehdä kotonakin, mutta saa varmaan tuoreet herkut unohtaa välistä.

Toballa vierähti viikko ja sieltä matka suuntautui Medanin lentokentälle ja 45 minuutin pyrähdyksellä meren yli Malesiaan Penangin saarelle. Lauttamatka sai jäädä jäätävien matkakertomusten jälkeen: oksennusta, oksennusta ja oksennusta. Penang on oikein mukava peruslomailupaikka. Majoututaan edullisessa Guest Housessa ja nautitaan aurinkokeleistä.

Tänään tehtiin varsinainen JEKKU: Kovasti teki mieli kuntosalille, mutta ei löytynyt muita kuin jäsenyyttä vaativia kuntosaleja. Marssittiin iltapäivällä yhteen sisälle ja sanottiin, että halutaan tulla tutustumaan, kun ollaan tulossa tänne opiskelemaan puoleksi vuotta ja halutaan kunnon sali. Sali olikin oikein superhieno: oikea suomalainen sauna, miljoonittain juoksumattoja ja muita kuntoilulaitteita ja tietysti kaikki muut kuntosalin peruslaitteet. Kahvilaista sai ilmaiseksi niin paljon limsaa ja kahvia ja teetä kuin halusi ja jopa DVD-elokuvia olisi saanut lainata. Päästiin sitten ilmaiselle testikäynnillle, kun oltiin ensin sujuvasti jekutettu, että otetaan ehkä jäsenyys kesäkuuhun saakka. Nooh, hyvä oli sali mutta taidetaan silti jättää maanantaina tulematta uudestaan tekemään sopimusta, kun ollaan jo Singaporessa eikä ehkä enää ikinä tulla Malesiaan.

Täältä tämä siis tällä kertaa. Huomenna kohti Singaporea yöbussilla ja siellä kolme yötä ennen lentoa Filippiineille. Ollaan onnellisia!