Raleigh on jo niin idässä, että tästä eteenpäin kulku käy enää kohti pohjoista. Jo Washingtonissa sai kaivaa esille toppatakin ja talvikengät, jotta tarkeni käppäillä morjestamaan maan uutta presidenttiä. Uuden päällikön lisäksi kävimme tervehtimässä kaikki vanhat harmaahapset Amerikan historiallisessa museossa sekä erilaisilla monumenteilla ja muistopatsailla. Washington on siitä mukava kaupunki, että kaikki museot ovat ilmaisia. Ja niitähän riitti, aika vain oli sen verran rajallinen ja museot niin valtavan kokoisia, että emme ehtineet käväistä historiamuseon lisäksi kuin kansallisarkistossa, luonnontieteellisessä ja holokaustimuseossa. Näiden jälkeen olinkin niin informaatioähkyssä, että ei tarvitse enää museoihin loppuvuonna mennä.

 

New York

 

 

 

Automatkan ei vielä pitänyt jäädä tähän, vaikka autonpalautuspäivä olikin seuraavana päivänä. Tarkoituksenamme oli jatkaa vuokraa viikolla ja ratsastaa valkoisella peurallamme vielä Kanadan puolelle. Vuokrausta ei kuitenkaan voitu pidentää kuin maksimissaan kaksi päivää (minkä syy, ei meille koskaan täysin valjennut, vuokraamotäti vain ilmoitti järjestelmän estävän vuokrauksen pidennystä). Uuden auton vuokraus taas olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi, koska New Yorkista vuokratessa alle 25 joutuu maksamaan 50 dollaria ylimääräistä per päivä. Niinpä palautimme auton haikein mielin ja marssimme juna-asemalle lippuja varaamaan. Edessä on 11 tunnin junamatka New Yorkista Montrealiin, josta jollain keinolla Quebeciin.

Vapaudenpatsas

 

New Yorkissa lähes kaikki aika meni asioitten säätämiseen, sentään ehdimme jotain kivaakin tehdä. Tehtävälistalla olivat muun muassa herkullisen hampurilaisen syöminen, juustokakusta nauttiminen ja outlet-tavaratalossa shoppailu. Lisäksi pistäydyimme modernin taiteen museossa (niin, eivät jääneet museot sittenkään Washingtoniin, mutta kun kulmilla oltiin ja perjantain kunniaksi sisäänpääsy oli ilmainen, niin kulttuuripojojen toivossa menimme)ja ihailimme auringonlaskua vapaudenpatsaan siintäessä horisontissa. NHL-peliinkin ennätimme kaikesta tohinasta huolimatta. Islandersit vastaan Pantherit. Peli oli yhtä tylsä, kuin jääkiekkopelit yleensä, sen sijaan pelipaikalle ei ilman perhosia masussa menty. Ottelu pelattiin aivan korvessa Long Islandilla ja perille päästäkseen piti käyttää metroa, junaa ja bussia ja eräs paikallinen sai etenkin tuon junaosuuden kuulostamaan mielenkiintoiselta kaaokselta, jonka vain newyorkilaiset hallitsevat. Jotenkin miellä kuitenkin kävi hyvä tuuri ja pääsimme pelipaikalle ja saimme vielä liputkin. Parasta oli kuitenkin se Pasin lupaama Hot Dog.

Hot Dog loppui jo, koska mennään kotiin?

Vaikuttunut Aino Modernin taiteen museossa

****

Tällä hetkellä ihastelen jäätynyttä järveä jossain maan pohjoisosassa. Vähän väliä näkyy pilkkijöitä, joten olot ovat kovinkin kotoisat. Juna halkoo lumista maisemaa ja ulkoilma näyttää pelottavan kylmältä. Vielä muutama tunti, niin olemme perissä Kanadassa. Taas uusi maa ja uusi valuutta. Asumme Quebecissä ja Johannan luona ja emme meinaa tehdä mitään. Jos uskaltaudun ulos, niin ehkä suksien vuokraus voisi olla hauskaa. Kotona kun ei sitten kuitenkaan ole lunta. Lisäksi luvassa voi mahdollisesti olla traktorinrenkailla mäenlaskua.

Niin se vain matka meillä lähenee loppuaan, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa on ruvennutkin kaipaamaan kotia ja ihan arkisia asioita kuten Salattuja Elämiä, Aamulehteä ja K-marketia, josta saa ruisleipää ja Oivariinia eikä hinnoista puutu veroja. Mutta nautitaan nyt ensin viimeiset pari viikkoa lomasta sekä uudet viimeiset päivät New Yorkista: luvassa on reissun viimeisen illan kunniaksi Broadwayn Disneyn musikaali Maija Poppanen.

 

Quebec 2.2.09

 

Ihanan luminen maisema, varmasti puolentoista metrin korkuiset kinokset! Tällaista talvisäätä en ole ihan hetkeen nähnytkään. Pääsimme turvallisesti Johannan luokse Johannan vuokraamalla autolla ja asumme nyt Johannan ja Petun kämpässä aivan vanhan kaupungin kupeessa. Ensimmäisen päivän jälkeen kaupunki tuntuu oikein mukavalta ja kauniilta. Ihmiset puhuvat ranskaa, josta minä en ymmärrä sanaakaan. Oudon tästä kaupungista tekee teiden kunnossapito, sen sijaan, että lumen annettaisi pakkautua tiehen pakkasella, tiet ovat täynnä loskaa. Teille levitetään kilo kaupalla suolaa, minkä takia autot, kengät ja housujen lahkeet ovat yltä päältä suolassa ja loskassa. Myös teillä kävely on suolaloskan takia hyvin raskasta. Mutta se ei nyt meitä haittaa, kun olemme kerta Kanadan lomalla, uunissa paistuvat aamuisen kaurapuuron jämistä tehdyt teeleivät ja Petu leipoo meille mustikkapiirakkaa.