Nyt taitaa olla takana viimeinen Phuketissa vietetty viikonloppu. Kaikiksi lopuiksi loppuviikoiksi on suunnitelmia niin Krabille, Taolle, Samuille kun Bangkokiinkin. Kiirettä pitää! Siksi ollaankin vain tähän asti lökötelty, nautittu pitkistä aamuista ja seikkailtu ympäri saarta.

Tänään jouduttiinkin jännään "seikkailuun" Karonilla. Käytiin luottoräätälimme luona sovittamassa uutta villakangastakkiani. Räätäli hälytettiin paikalle kesken kaiken jumalanpalveluksen, koska asiakas on aina etusijalla. Takinsovituksen jälkeen räätäli heitti kehiin villin ehdotuksen: haluaisimmeko lähteä katsomaan, millainen on tunnelma Hara Krishna palveluksessa. Uteliaina tutkiskelijoina lähdimme tietysti mukaan. Hartautta oli jäljellä vielä puolisen tuntia, saavuimme vaatimattomaan saliin kesken yksitoikkoisen hyminän, joka kuului suunnilleen näin: Hara Krishna harahara krishna krishna hara hara… Saatuaan riiminsä riimiteltyä siirryimme juttelemaan räätälin kanssa ulos ja seuraamme lyöttäytyi australialainen uskoon hurahtanut ja selvisi, että sipulissa asuu paholainen. Mies myöskin epäili, että olisin kasvissyöjä, koska en näyttänyt ollenkaan kurjalta. Kun sanoin, että kyllä, syön lihaan joka päivä, hän epäili maidon korjaavan tilannetta normaaliksi. Noh, maitoahan en kyllä tosiaan ole seitsemän ikävuoden jälkeen juonut. Palveluksen loputtua meidän pyydettiin riviin lattialle matoille ja eteemme tuotiin ruoka-astiat. tarjolla oli papumuhennosta, ananasta, vesimelonia, chilisalaattia ja naan-leipää. Ei siis ollenkaan hullumpi tutustumiskäynti. Lasiin kaadettu makea ananaksen makuinen lämmin maito jäi sen sijaan juomatta.

 

Taas siis olen yhtä kokemusta rikkaampana.  

 

Seuraavan viikon vieraanani ovat täällä Jenna ja Elsi Tampereelta, opiskeluystäviäni. Varmaan kuluu viikko enemmän tai vähemmän lomaillen. Tytöt lupasivat aamulla herätä kanssani kokkaustunnille puuhaamaan kevätkääryleitä. Myös Pasin kaveri Jaska tulee mukaan, myös hän saapui tänään tänne, mutta viipyy jopa kolme viikkoa!

Käytiin tuktukilla hakemassa kaverit tänään tänne Kathuun lentokentältä. Tuktukkuski odotti lapun kanssa terminaalin edessä, me piileskeltiin Pasin kanssa puskassa. Kun joukko oli turvallisesti kivunnut menopelin kyytiin, yllätimme takaovesta. Alun perin olimme siis sopineet näkevämme vasta hotellilla, joten yllätys oli taattu.

Viikonlopuksi siis Krabille, sitä ennen hoidettavana yksi managementin case.