Meitä on seurannut koko reissun mukavan aurinkoinen sää, mutta nyt kun auton nokka on taas kohti pohjoista, pääsi vilu yllättämään. Houstonista jatkoimme vielä suoraan itään New Orleansiin katsomaan NBA-peliä. Hornetit vastaan joku. Itse pelistä ei varsinaisesti jäänyt mitään mieleen, kun pelin ympärille oli rakennettu niin jättimäinen show. Ilotulitukset, kannustuskäskyt screenillä, jatkuvat esitykset, kuen pikkurumpalit, gosbelkuoro, taitokisat ja tanssitytot, pelitauoilla. Ja tietenkin kun Ameriikassa ollaan, myos yleiso kisaili screenin välityksellä lantionketkutuksen ja pussailun merkeissä. Muistaakseni Hornetit voitti pisteellä ja yleiso mylvi. Aikamoinen kokemus kaikesta huolimatta.

New Orleanssin hurrikaanin jalkeinen koyhyys jäi taakse ja me suunnistimme kohti Nashvillea historiallista maisemareittiä pitkin. Tienlaidassa aikaansa viettävät peurat toivat taas oman jännityksenä matkan tekoon etenkin pimeän tultua, niitä kun oli pikaisesti laskettuna noin kolmesataa. Lisäksi näimme jonkun opossumisikaa muistuttavan olion lyllertvän tien yli sekä ketun. Voi tätä kaupunkilaislapsen riemua!

Jäimme seuraavaksi yoksi Nashvillen lähellä sijaitsevaan Franklinin pikkukaupunkiin. Ajattelimme viettää autottoman päivän, kai sellainen nyt edes pikkukaupungissa on mahdollista. Mutta edes hotellin luota ei päässyt mihinkään ylittämättä monikaistaista moottoritietä. Olisittepa nähneet ne ilmeet  amerikkalaisten autoista, hyvä etteivät pysähtyneet kysymään, mikä meilläon hätänä. Kävi ilmi, että edes naapuriin ei pääse turvallisesti ilman autoa, sillä jalkakäytäviä on vain erittäin harvassa ja suojateitä vielä harvemmassa. Pikkukaupungissa kun ollaan, jossa jokaisella perheenjäsenellä on vähintään yksi auto. Illalla luovutimme ja lähdimme ostamaan toppavaatteita autolla.

Nashville osoittautui oikein mukavaksi ja siistiksi kantrimusiikkikaupungiksi. Teimme kävelyretken keskustassa ja tutustuimme paikallisiin patsaisiin ja sotamuistomerkkeihin. Lisäksi vietimme aasialaista teemapäivää ruuan suhteen: lounaaksi kiinalaista, joka oli parempaa kun kiinalainen ruoka Kiinassa ja päivälliseksi thaimaalaista, joka ei ollut läheskään niin hyvää kuin thaimaalainen ruoka Thaimaassa.

Tällähetkellä olemme saavuttaneet itärannikon aikavyohykkeen ja majailemme Raleghissa Pohjois-Carolinessa. Petun vaihtarikaveri Hongkongista asuu täällä ja asumme hänen perheensä luona. Mukavaa vaihtelua hostelleille, hotelleille ja motelleille..saati autossa yopymiselle. Toimme tuliaisiksi korvapuustitarvikkeita ja pyoräytimme eilen oikein makoisat nisut. Leivonnasta innostuneina väsäsimme vielä illalliseksi lihapullia. Hyvin meni kaupaksi kaksi kiloa jauhelihaa! Kuten kaikki Amerikassa, myos tämä talo on valtava ja tienkin lattioilla on vaaleat pehmeät kokolattiamatot. Kumma kyllä, mutta en ainakaan vielä ole sotkenut niitä. Lisäksi talossa on kaikki mahdolliset ostosteeveen kuntoluvälineet ja seinän kokoinen TV. Ei voi kuin pieni kaupunkilaistytto pyoritellä päätään.

Matka jatkuu maanantaina kohti Washingtonia ja New Yorkia, jossa edessä aurovuokraamosähläystä. Vuokraa pitäisi jatkaa viikolla ja saada siihen Kanadan talvisäähän kelpaavat renkaat alle. Pojat taitavat eniten odottaa 30.1 olevaa NHL-peliä..ja niin minäkin. Pasi lupasi tarjota HotDogin :).