15.12.

Meillä oli monta viikkoa hankaluuksia varata lentoja Filippiineille. Koska maan pääkaupunki Manila on luokiteltu Aasian kamalammaksi kaupungiksi, oli alusta asti selvää, että yrittäisimme välttää sitä niin pitkään kuin mahdollista. Eli lento suoraan lomasaarelle. Palawanin saari kuulosti vähäisten tiedonrippeiden perusteella loistavalta paikalta niin luontonsa kuin lomailupaikkojensa puolesta, vehreyttä riittäisi ja snorklaus- ja sukelluspaikkoja samoin. Joten eipä kuin suoraa lentoa saaren pääkaupunkiin Puerto Princessaan varamaan: näppärä Manilan välttäminen ja tietenkin ajan säästäminen. Cebu Pacific – lentoyhtiö ei vain jostain syystä hyväksynyt nettisivuillaan kummankaan luottokorttia noin kymmenennenkään yrityskerran jälkeen. Eipä auttanut kuin tehdä pikainen reittimuutos ja lentää AirAsialla Manilaan ja varata Cebun lennot Puerto Princessaan matkatoimistosta Singaporesta.

Lentojen välissä oli neljä tuntia vaihtoaikaa ja laskeskelimme sen riittävän näppärästi terminaalista toiseen siirtymiseen vaikka lento olisi myöhässä. Vaan onneksi ei ollut lento myöhässä! Vielä matkatavaroita hihnalta odotellessamme luulimme tosiaan olevamme Manilassa, suurella kansainvälisellä lentokentällä. Kävin lentokenttävirkailijalta kysäisemässä, mistä terminaalista maan sisäiset lennot lähtevät ja tätihän pyöritteli päätään ja tuijotti lentolippua: "Lento lähtee Manilasta, kannattaisi varmaan kiireen vilkkaan ottaa taksi alle ja mennä." Olimme Clarkissa, kahden tunnin taksimatkan päässä Manilasta. Eipä tullut katsottua, että halpislennot eivät lennäkään suoraan Manilaan vaan edullisemmalle kentälle naapurikaupunkiin. Täpärälle jäi lentokoneeseen ennättäminen, mutta täällä sitä ollaan Palawanilla! Panikoitumiselle ei juuri lentojen välissä jäänyt energiaa, olihan takana yö Kuala Lumpurin lentokentän Mäkkärissä ja olo aika poikkinainen.

Puerto Princessassa sää oli sateinen ja kivaa majapaikkaa sai etsiä. Pikaisen tutkailun jälkeen selvisi, että ainakaan sinne ei kannata rantaelämän toivossa jäädä. Matkatoimistoon mars! Täti katseli ihmeissään, että aiommeko todellakin viettää kolme viikkoa Palawanilla. Perjantaisin kyllä menisi lentoja Boracayallekin, joka on maan suosituin turistipaikka. Mutta eipä me pienestä säikähdetty vaan kuuntelimme myös naapurimatkatoiston tädin matkavinkit. Täältä tuli jo paljon paremmin paikkoja, joissa kannattaisi käydä, mutta kolme viikkoa tuntui hänestäkin pitkältä ajalta Palawanille. Mutta meillä ei ole kiire nähdä koko Filippiinien kirjoa samalla rykäisyllä vaan rentoutua ja nauttia ihan kaikessa rauhassa meren äärellä mangoshake toisessa kädessä ja snorklausvälineet toisessa. Päätimme suunnata kahden tunnin bussimatkan päähän Roxasiin, josta veneellä Coco Locon paratiisisaarelle. Vielä lähtiessämme matkatoimiston täti varoitteli, että ei ainakaan aurinko paista. Pitäisi varmaan opettaa täkäläisille vähän markkinointia. Ensinnäkin Palawanilla saa helposti vietettyä vaikka loppu vuoden ja toistaiseksi Coco Locolla paistaa aina aurinko, vaikka mantereella sataisi kaatamalla vettä. Ennen Puerto Princessan hylkäämistä osallistuimme reissumme ensimmäiselle järjestetylle retkelle. Kahden tunnin ajomatkan päässä saaren toisella puolella on maailman suurin maanalainen joki. Kypärät päähän ja tunneliin veneellä! Hurja paikka, hienoja kivimuodostumia ja apinoita, kyllä kannatti, mutta nyt kiitos aurinkoon ja kokka kohti Coco Locoa.

Tonne tunneliin me mentiin!

Tosiaan, ollaan tässä vain pyöritelty päitämme ihmetyksestä viimeiset päivät. Pienen pieni saari, jonka voi kävellä ympäri vartissa valkoista hiekkarantaa pitkin, kummallakin puolella koralliriutat upeine värikkäine kaloineen ja mikä parasta, pilvet todella kiertävät tämän saaren. Lähes koko ajan näyttäisi siltä, että tuolta tulee sadepilvi, mutta aina se ottaa tähtäimekseen mantereen ja siellä siintävät vuoret ja meille paistaa aurinko kirkkaalta siniseltä taivaalta. Asumme bambumökissä 15 metriä rannasta, hintaan sisältyvät aamiainen, lounas ja päivällinen. Eilen illalla herkuttelin jättikatkaravuilla, täksi illaksi tilasin mausteista possua ja perunamuusia. Aivan halpaa lystiä täällä lomailu ei ole, mutta joka sentin arvoista. Ei sitä joka räntäsadekaudeksi ole mahdollista tällaiseen kolkkaan matkustaa, snorklata suoraan kuistin edestä (Pasi puolestaan pääsee suoraan sukeltamaan rannasta) ja välttää ylimääräiset turistit ja rihkamakauppiaat. Mökkejä täällä on 20, joista noin puolissa on asukkaat ja arvata saattaa, että yhdessä jopa suomalaiset, mitä ei ihan heti olisi uskonut.. Pitää taas opetella pitämään suuta vähän soukeammalla, ettei pääse sammakoita, joita joku voi ymmärtää!

 

20.12.08

Coco Locolla vierähti joutuisasti kahdeksan päivää. Päiväohjemaan kuului aamiaisen jälkeen aurinkorasvan levitystä ja sitten tiukkaa työntekoa rusketuksen eteen lounaaseen saakka. Välillä päiväkävely saaren ympäri, sitten snorklaamaan ja takaisin sharongille lokoilemaan. Rankkaa oli. Iltapäivä jatkui samoilla virikkeillä aina auringonlaskuun ja illalliseen saakka. Kirjoja tuli ahmittua monen monta mutta nukkumaan mentiin aina viimeistään heti yhdeksän jälkeen: oltiin sitten aamulla virkeinä aamuvuoroon.

Snorklaamaan pääsi ihan mökin edestä.

Tänään jätimme hellät jäähyväiset ihanalle saarelle ja suuntasimme kohti pohjoista ja El Nidoa. Täälläkään ei kauaa nokka tuhise vaan jo ylihuomenna uhmaamme merta lautan kyydissä kohti Busuangan saarta ja Coronin kaupunkia joulun viettoon.

 

Tämä tältä erää, katsellaan taas, milloin ennätän uudestaan internetin ihmeelliseen maailmaan.